Vauhtiviiva Ossin sivut
Espanjanvesikoira - BH Zorrazo Iznatoral
Minähän olen harrastanut sitä sun tätä
aina viehejuoksusta lähtien. Se pupu olikin aika mielenkiintoinen. Jostain syystä siellä ei olla enää käyty säännöllisesti (ei kai vaan johdu siitä, että rupesin autojen perään karkailemaan? Kummallista, eihän se kani ja auto edes muistuta toisiaan??? Mitähän nuo immeiset minusta luulee? Kyllä minä sentään ne erotan, mutta yhtä kiva niitä oli jahdata
). Silloin tällöin -ehkä noin kerran vuodessa- kuitenkin viehettä jahdataan ja yhtä kivaa se on aina. Saaliin luovuttaminen vain on todella tyhmää (lue; mamman pitää väkisin leuat auki vääntää jos meinaa ottaa sen minulta!)!! Seuraavista upeista kuvista kiitos Jarkko Tornille, joka oli kentällä mukana lokakuussa 2007.
Nyt ollaan pääsääntöisesti keskitytty tuon mamman kanssa agilityyn. *kröhöm* minustahan olisi vaikka mihin, mutta kun ei tuo mamma raukka pysy perässä... Siellä on niin kivaa, että minä haluaisin olla radalla koko ajan. Siksi minun pitääkin korottaa ääntäni jatkuvasti, että muut joutuisivat nopeasti pois "alta". Samoin tuota mammaa täytyy aina komentaa kamalasti radalla, kun se ei osaa kertoa riittävän nopeasti minne pitää mennä
Osaan kuunnella komentoja ja mennä radalla nätistikin, mutta sitten on taas niitä päiviä kun MINÄ ITSE päätän käskyistä huolimatta, minne juoksen ja miten juoksen (silloin tuo mamma taitaa nähdä aina hieman punaista
kaveri. Joskin kehuvat minua, että kun malttia tulisi hieman lisää niin kaikki sujuisi todella hyvin... Aloitettiin agility PoKS:ssa alkeiskurssilla kesällä 2006 ja nyt ollaan jatkoryhmässä joka treenaa maanantaisin. Kilpailulisenssi hankittiin keväällä 2007 ja syksyllä startattiin ensimmäisissä virallisissa kisoissa. Syksyllä 2008, siis vuoden ja 40 startin jälkeen nousimme vihdoin maxi kakkosiin. Tavoitteena tietenkin nousu kolmosiin seuraavaksi.
Agikuvat Minna Kareinen
Jäljellä nenäni toimii. Tämä tuli testattua kesällä 2006 Taipalsaaren leirillä ja myöhemmin syksyllä verijäljellä. Mökillä sain harjoitella lisää jälkiä sekä esineruutua. Näitä olisikin syytä ruveta treenaamaan ihan tosissaan. Jos sais ton isukin metsään kaveriksi
Toukokuussa 2007 aloitettiin sitten jälkitreenit JOSEPA:n riveissä. Jälki sujuu todella vauhdilla ja tarkasti. Kepitkin nousevat hyvin, milloin ei ole liikaa sitä vauhtia. Keväällä 2008 ruvettiin pienryhmämme kanssa treenaamaan tottista 2 kertaa viikossa ja syksyn tavoitteena on BH-koe. Tämä koe läpäistiinkin kurjassa kaatosadekelissä Imatralla 26.10.08. Nyt pitäisi jatkaa tottistelua, jos vaikka ensi kesänä jälkikisoihin uskaltauduttaisiin...
Verijälkikuvat Minna Kareinen
Uin ja noudan vedestä enemmän kuin mielelläni, joten sorsametsällekin olen päässyt muutaman kerran. Saalis on kyllä ollut vähän vähissä, kun isännän sihti ei ole ollut ihan kohdillaan... Vepeäkin olen kokeillut, ihan kokeilumielessä. Ja teepä sama perässä; miksiköhän immeiset venheessä ärjyi minulle, kun hyppäsin sinne takaisin kun tulivat riittävän lähelle rantaa
Spanieleiden taipumuskokeeseen uskaltauduttiin iskän kanssa heinäkuussa 2008. Se oli hieno kokemus ja kirkkaasti hyväksytty tulos. Voimme siis todeta virallisesti, että jäljestän, haen, noudan ja uin ja osaan joskus jopa käyttäytyä spanielimaisesti (vaikka kyllähän minä tämän tiesin jo entuudestaan... mutta uskoopa nyt nuo immeisetkin varmasti).
Vepekuvat Minna Kareinen
Ja olen minä toki käynyt pentukurssit ja tokoalkeet, sekä tokoillut milloin missäkin kun sopiva tilaisuus on kohdalle sattunut. Yhdet möllitokotkin on kokeiltu syksyllä 2008. Saapa nähdä innostutaanko niillekin kilpakentille jossain vaiheessa.
Kuva Minna Kareinen
