Vauhtiviiva Ossin sivut

Espanjanvesikoira - BH Zorrazo Iznatoral

Minä

Minä olen siis espanjanvesikoira Ossi (Oikarinen, Ossikki, Ossinaattori) syntymänimeltäni Zorrazo Iznatoral. Olen syntynyt 3.12.2004 Säynätsalossa.

 Tässä olen noin 7 kk ikäinen.

Luonteeltani olen superavoin ja iloinen ukkeli. Minua voisi kai kuvailla sanoilla 'kaikkien kaveri'. Vaikka toisinaan vastaani tulee niitäkin, jotka pitävät minua "rasittavana" kun kiehnaan ja kerjään rapsutuksia... Rotumääritelmässä sanotaan "Uskollinen, tottelevainen, iloinen, uuttera, rohkea ja tasapainoinen. Erinomaisesta ymmärtämiskyvystä johtuen erittäin oppivainen. Sopeutuu kaikkiin tilanteisiin ja ilmasto-olosuhteisiin" eli siis juuri kuten minä  !! Olen kaikessa mukana, teen töitä treeneissä väsymättä, opin nopeasti - niin ne hyvät kuin huonot jututkin. En yleensä ole varautunut vieraita kohtaan (joskus harvoin saattaa tietty joku epäilyttävä mörkökin vastaan sattua...) ja tutkin uusia ilmiöitä & asioita melko reippaasti.  Tyypilliseen minääni kuuluu iloiset tervehdykset kotiin tulijoille - olen vastassa intopiukkana ja esittelen suussani perheen lapsosten leluja - ne kun kuljettelee ja syö minun lelujani sekä ruokiani  (outoja nuo ihmislapset ). Minä olen myös melkoinen symppis, ulvon myötätunnosta kuono kuuta kohti jos pojista jompi kumpi itkee - älämölö on silloin melkoinen. No joo, myönnettäköön myös, että iän myötä minusta kasvoi "Suuri" poika ja välillä pitää vähän muille pojille, etenkin eri rotuisille (roturasistiko siis???) hieman pullistella. Ja se ärsyttää mammaa ihan tosi paljon...

Minusta on kiva touhuta KAIKKEA ja kokeilinpa mitä tahansa uuttakin juttua, niin lähden varmasti innolla mukaan! Mutta on myös mukava nukahtaa mamman viekkuun ja rauhoittua siinä hetki...  Toisaalta, kauaa ei tartte lepäillä kun vauhtia taas riittää. Mamma sanookin, että olen ihan ADHD-koira - mitä sekin tarkoittanee??? Liittyykö se jotenkin siihen, että samana päivänä tehdyn lenkin, 2 agilitystartin ja pitkän jälkitreeninkään jälkeen en ole yhtään väsynyt... !

 Tässä olen 2 vee. Kuva Minna Kareinen

Terveyteni

Terveyteni on erinomainen, ei ole juurikaan tarvinnut sairastella:

  • 4 kuukauden ikäisenä söin ensimmäisen antibioottikuurini, kun varpaastani poistettiin joku ihme patti.
  • 4,5 vuoden ikäisenä silmäni sisäkulmaan kasvoi patti, joka onneksi osoittautui hyvänlaatuiseksi fibroomaksi. Hoidoksi antibioottia, kortisonia ja salvaa auki hangatulle iholle.

Myös viralliset terveystulokset näyttävät hyviltä (tutkittu 7.9.2006):   

  • lonkat A/A
  • kyynärät 0/0
  • silmät terveet
  • polvet 0/0
  • silmät terveet (tutkittu uudelleen 13.11.2008)

OPTIGEN lausuttu 12.12.2007: Genotype of your dog is Normal/Clear = A

Ja sitten vielä pari pikku faktaa:

    • Paino: n. 21 kg (8.9.2009)
    • Säkä: 49-50 cm (oma, epävirallinen mittaus agilityssa kesällä 2006)

KILPPARIKOKEET:

9.3.2007 tulosten perusteella kaikki ok

      • T4    13,0 nmol/l  (rajat 12-40)
      • TSH  0,07 ng/ml  (< 0,5) 
      • T4/TSH  185,70  (> 30)
      • TgAa-negatiivinen

13.11.2008 edelleen kaikki ok

      • T4    23,2 nmol/l   (rajat 17-53)
      • TSH  0,24 ng/ml   (< 0,5)
      • T4/TSH   96,70   (> 30)

26.11.2009 edelleen kaikki ok

    • T4    13,4 nmol/l  (rajat 17-53) 
      • tästä lisätietoa hieman alhaisesta arvosta
    • TSH  0,14 ng/ml  (< 0,5)
    • T4/TSH   95,70 (> 30)
    • TgAa-negatiivinen

  

Kuvat Varpu Heiskanen

Miksi meille tuli perro...

Tanskandoggini siirryttyä sateenkaarisillalle marraskuussa 2004 tuumailimme, ettei meille taida tulla koiraa hetkeen... Joopa joo!  Siinähän menikin kuukausi, kun koirakuume rupesi polttelemaan. Katselimme koirakirjoja ja mietimme rotua, koska oli selvää ettei tanskandoggi kuulu juuri nyt suunnitelmiimme (iso koira ja koska perheessä oli jo yksi pieni poika ja toinen tulossa --> saattaisi farmarin takakontin kapasiteetti loppua kesken...). Minua ei kiinnostanut rotuna labbikset yms "tavalliset" noutajat, palveluskoirat eikä kovin pienet rodut ja juuri olimme päättäneet, että isokaan koira ei käy... Jaa, jäikö sitä vielä jotain mistä valita?? Mies kuitenkin löysi kirjasta lagoton, joka tuntui sopivalle. Soittelimme jo kasvattajillekin ja pääsimme tutustumaan erääseen rodun edustajaan. Mutta kuinka ollakaan, perheessä oli myös espanjatar johon ihastuimme vielä lagottoakin enemmän. En tiedä mikä siinä oli, mutta joku tuntui mukavammalle.... Kotona plarasimme kirjoja uudelleen ja mietimme, miksi olimme hypänneet rodun yli. Totesimme, että tämä on meidän juttu ja eikun puheluita kasvattajille. Ja mikä flaxi! Saimme saman tien varata pennun joulukuussa syntyneestä pentueesta... Tässä tietoa rodusta kiinnostuneille.

Tämä Zorrazo I-pentue oli luovutusiässä helmikuussa 2005. Menimme pentuja katsomaan ja ainoa toive oli lapsiperheeseen sopiva uros. Olin netissä surffaillut pentujen kuvia ja tuumaillut että tuo musta olisi ihana... Ja kuinka ollakaan - saimme juuri tämän mustuaisen. Ossi on ollut todella ihana ja avoin koira ja rotu on ollut todellinen aarre juuri meille; kompakti kooltaan, "helppo" kouluttaa (vaatii tekemistä mutta osaa rauhoittua kotona ja olla joitakin päiviä tekemättä "mitään" jos tilanne niin vaatii), touhuamis- ja harrastusmahdollisuudet on monipuoliset, (omamme ainakin) tulee toimeen lapsien kanssa sekä se kaikkein suurin ihanuus - karvaa ei todellakaan lähde!!! Ja meistä turkki on ollut helppohoitoinen tyyliin *pese ja pidä* sekä joskus ajele pois!

Niin ihastuneita olemme Ossiin ja rotuun yleensä, että pikkuhiljaa alkoi poltella haave toisesta perrosta. Ja kun Ossista sitten tuli ensimmäistä kertaa isä, komean 8 pennun verran, niin eihän siinä voinut vastustaa kiusausta, vaan yksi näistä poikaperroista (Aki) muutti meille syyskuussa 2008.